Hanoi Rocks esti rauhanturvaamisen

Idols-tuomari Jone Nikula sydämestään isänmaallinen mies

Kaikki meistä tuntevat Idols-tuomarin Jone Nikulan, mutta harvemmat tuntevat kunnolla. Ihan äkkiseltään ei uskoisi sitäkään, että karun kuoren ja pitkän letin alta löytyy sydämestään isänmaallinen mies. Itse Nikula sanoo olevansa hippi, joka diggaa maanpuolustuksesta.

Lieneekö ympäristöllä osuutta asiaan, kun Jone Nikula tulee sovittuun haastatteluun minuutilleen  oikeaan aikaan. Paikka on Porin Prikaatin sotilaskoti.
Mies näyttää äkkiseltään täsmälleen omalta teeveestätutulta itseltään, mutta jotain on pielessä. Nikulan yllä on nimittäin maastopuku mallia 91. Arvomerkit osoittavat, että kantaja on arvoltaan yliluutnantti.
Tässä vaiheessa lukijassa saattaa herätä ajatus, että mediaupseeri, mikä mediaupseeri, mutta Nikula on Huovinrinteellä oikealla asialla eli kutsuttuna kertaajana. Väliviivan luutnantin nappeihinsa hän sai kesäkuun neljäs anno 2008.
– Alkuvuosina tunsin olevani intin vehkeissä kuin joku sarjakuvahahmo, mutta siihen on tottunut. Ei minua haittaa, jos joku varusmies hymyilee selän takana, Nikula vakuuttaa.
– Mikä, ettei kertausharjoituksiin lähtevällä miehellä voisi olla hanurin päälle ulottuva tukka, ovathan tämän päivän 60-vuotiaatkin oikeasti jo rock-sukupolvea, hän jatkaa.
Maaliskuussa 39 vuotta omaan ikämittariinsa saava Nikula puhuu yhteiskunnan aidosta moniarvoistumisesta.
– Ei kirjaakaan tungeta roskikseen pelkkien kansien perusteella.

 

 

 

 

 Vähältä piti, ettei Jone Nikulasta tullut myös rauhanturvaaja. Kuva: Asko Tanhuanpää

Suuret saappaat, sen tarinan olen kuullut useammankin kerran. Ja kerta toisensa jälkeen saappaat ovat jollain kummalla tavalla täyttyneet myös omasta toimestani. Yksi ratkaiseva syy tähän on varmasti siinä, että olen tottunut jo pienestä pitäen katsomaan eilisen sijasta huomiseen.

Haluan vielä näin julkisestikin antaa suuren kiitoksen niille miehille, joiden saappaisiin pääsen astumaan. Hannu Levänen ja Kari Vilkko ovat tehneet Rauhanturvaajaksi muuttuneesta Sinibaretista lehden, josta kelpaa olla ylpeä.
Yksi tehtävistäni tulee olemaan Rauhanturvaajan tekeminen tunnetuksi entistä useammalle faitterille ja samalla myös entistä useammalle potentiaaliselle ilmoittajalle. Ajat ovat toki kovat, mutta eivät sentään ylittämättömät.
Yksin en kuitenkaan pärjää, vaan tarvitsen sen toteuttamiseen myös teitä arvoisat veljet ja sisaret. Tarvitsen baretin väristä ja mission vuosimallista riippumatta. Vanha totuus pätee tässäkin eli yhteistyössä on aina enemmän voimaa kuin yhdessä.

Olen viime päivät lueskellut vanhoja Sinibaretteja oppiakseni tuntemaan mahdollisimman hyvin sen, missä nyt mennään. Myönnän yllättyneeni positiivisesti siitä aidosta antaumuksesta, millä lehteä on vuosien saatossa tehty. Mahdolliset puutteet ammattitaidossa on korvattu oikealla asenteella ja lehden talouttakin lienee paikattu tarpeen tullen jopa omasta pussista.
Yksi edeltäjistäni on lappilainen, siis siitä Rauman naapurista kotoisin oleva junamies Kyösti Kuikka, jota voisi kutsua myös raumalaisen barettitoiminnan isäksi. Sallinet Köpi ontuvan vertauksen, mutta sinä olit päätoimittajana parempi kuin minä olisin ikinä veturikuskina.

En malta olla tuomatta julkiseksi tapaa, millä me Kyösti Kuikan kanssa aikanaan toisiimme tutustuimme. Köpi oli paikallisen baarin portsari, minä alaikäinen asiakas. Jossain vaiheessa iltaa yksi pöytäkavereistani kävi pask-hyyssissä heittämässä tupakoinnin ja oksentamisen kieltäneen lappusen pytystä alas ja eikös Köpi tilannutkin koko seurueelle kyydin pahnoille.
Seuraavana lauantaina iskettiin sitten samassa baarissa reilusti kättä päälle, eikä kaunaa kannettu.
Hyvät lukijat, barettiveljet ja -sisaret: Rauhanturvaaja tulee jatkamaan siitä, mihin Sinibaretti lopetti, eli tavoitteena on vastakin antaa jokaiselle jotakin. Tänä vuonna yksi suurista teemoista on lehden 30-vuotisjuhla, jonka puitteissa oman sanansa saa varmasti myös kaksinkertainen Kyproksen veteraani Köpi Kuikka.

Kiitos menestyksestä kuuluu meille kaikille

Hyvät Rauhanturvaajalehden lukijat. Kuten olette huomanneet, lehden nimi on muuttunut. Lehdellä on nyt myös uusi päätoimittaja. Kuitenkin lehti on säilynyt entisellään. Tässä vaiheessa näin on ollut tarkoituskin. Kiitän Hannu Levästä hyvin tehdystä työstä. Hän kehitti 16 vuotta kestäneen päätoimittajavaiheen aikana liiton lehdestä aikaansa seuraavan ja arvostetun julkaisun, joka viimeisen lukijatutkimuksen mukaan vastaa hyvin lehdelle asetettuja tavoitteita ja herättää kiinnostusta myös jäsenkuntamme kuulumattomien lukijoiden keskuudessa. Hannu ei ole poistunut verkosta. Hän valmistelee parhaillaan mm. liittomme 40-vuotishistoriikkia.

Toivotan myös uudelle päätoimittajalle, Asko Tanhuanpäälle menestystä lehden kehittämisessä tulevina vuosina.
Myös liiton johtava lakimies on vaihtunut. Raimo Nevasuo on luovuttanut tehtävänsä Juha Jalkaselle. Raimo on ollut monessa mukana ja toivonkin, ettei hänkään poistu verkosta kokonaan. Toivotan Juhan tervetulleeksi mukaan toimintaan.
Kulunut liiton juhlavuosi oli menestys. Melko mittavat tavoitteet saavutettiin sekä liiton että yhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa. Saimme melkoisesti lähes pelkästään myönteistä huomiota osaksemme mediassa. Osin juuri tästä syystä , mutta myös aktiivisen toiminnan seurauksena, jäsenmäärämmekin kääntyi vuoden lopulla selvään nousuun. Juhlavuoden menestyksen takasivat yhteinen halu olla mukana ja näyttää osaamistamme juhlavuoden tapahtumien järjestelyissä ja toteuttamisessa.
Vuoden merkittävin tulevaisuuteen vaikuttava päivä oli 23.12.2008, jolloin puolustusvoimat ja liittomme allekirjoittivat yhteistyösopimuksen, joka liittyy psykososiaalisen tuen järjestelyjen kehittämiseen puolustusvoimien kriisinhallintaorganisaatioissa. Meillä on tässä työssä merkittävä tehtävä. Sopimus päätti molempien osapuolten juhlavuoden yhteistyötä lujittavalla tavalla.

Haluan tässä yhteydessä kiittää liiton hallituksen luottamus- ja toimihenkilöitä, mutta ennen kaikkea yhdistysten jäsenten vapaaehtoista työpanosta yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Vuoden 2009 painopiste on toiminnassa, joka sisältää tuen rauhanturvaajaveljillemme ja -sisarillemme solmitun yhteistyösopimuksen velvoittamana sekä tuen sotiemme veteraaneille. Veteraanisukupolven perinnön siirtäminen nuoremmille on käynnistynyt. Tämä tehtävä kuuluu kaikille suomalaisille. Toivonkin, että kansalais- ja maanpuolustusjärjestöt lähtisivät yhteistyössä tätä tehtävää suorittamaan.

Kyseinen otsikko löytyi puolustusvoimien uutissivuilta (mil.fi) 23.12. 2008 aamupäivällä. Iltapäivällä Ruotuväki-lehden sivustoilla kerrottiin samasta asiasta seuraavasti:” Rauhanturvaajaliitto (SRTL) ja puolustusvoimat tukevat kotiutuneita rauhanturvaajia yhteistyössä. Osapuolten välinen työjako on nyt myös vahvistettu kirjoihin ja kansiin.”

Yhteistyösopimus, jonka allekirjoittivat liiton puheenjohtaja ja Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Ari Puheloinen 23.12. klo 09.00, on pitkän kehityksen tulos. SRTL:n ykköstehtävä, Kotona ja kaukana -toiminnan (K&K) nimellä paremmin tunnettu vertaistuki ei ole uusi asia. Toimintamallin kehitys alkoi jo vuonna 1998, jolloin mm. ilmestyi opaskirjanen asiasta. Samana vuonna toiminta esiteltiin puolustusministeriössä. Toimintaa tukevan päivystävän puhelimen perustaminen on myöskin ollut esillä aika ajoin ja sitä on kokeiltukin. Yritykset toiminnan kehittämiseksi ovat usein kaatuneet voimavarojen puutteeseen, mutta itse tehtävä on vuosien saatossa ollut koko ajan olemassa pienimuotoisena.

Uutta potkua yhteistyön kehittämiselle saatiin vuoden 2008 alussa, jolloin Pääesikunta kutsui liiton edustajat yhteiseen kokoukseen, jonka tavoitteena oli psykososiaalisen tuen järjestelyjen kehittäminen. Tuohon aikaan SRTL oli omalta osaltaan jo ryhtynyt aktiivisesti kehittämään omia mahdollisuuksiaan K&K-toiminnan kehittämiseksi eräänä 40-vuotisjuhlansa päätehtävänä. Päivystävä puhelinkin aloitti toimintansa 1.3.2008, jolloin kymmenen puhelinta käsittävä valtakunnallinen verkko saatiin aktivoitua. Puhelin toimii täysin vapaaehtoisin voimin 24/7-periaatteella.

Jouluaaton aattona allekirjoitettu sopimus pohjautuu Pääesikunnan syyskuussa alajohtoportailleen antamaan käskyyn psykososiaalisen tuen järjestelyjen kehittämisestä kriisinhallintaorganisaatiossa. Tuon käskyn mukaan puolustusvoimat selkeästi lisää ko. tuen koulutusta ja kriisitilanteisiin valmistautumista jo ennen operaatioiden alkua ja niiden aikana. Erityisesti paneudutaan kotiuttamistilanteissa järjestettäviin tarkastuksiin ja haastatteluihin. Puolustusvoimat tuntee myös vastuunsa kotiuttamisen jälkeen ilmenneiden ongelmien ratkaisemisessa niissä tapauksissa, jossa voidaan selkeästi osittaa, että ongelmat ovat syntyneet kriisinhallintatehtävässä palveltaessa. Käskyssä mainitaan myös SRTL:n osuus kriisinhallintaoperaatioiden eri vaiheissa ja viitataan allekirjoitettavaan sopimukseen.

Sopimuksen mukaan SRTL:n yhteistoimintamuotoja ovat osallistuminen kriisinhallintahenkilöstön valmistavaan koulutukseen, kotiuttamiseen ja informaation jakamiseen sekä kriisinhallintahenkilöstön ja heidän läheistensä tukemiseen tarkoitetun päivystävän puhelimen ylläpitoon. Liitto on itse päättänyt laajentaa puhelimen palvelut antamaa tukea ja auttamaan myös sotiemme veteraaneja aivan tavallisten arkisten asioiden hoitamisessa. Tämän vuoksi puhelinten määrä kaksinkertaistetaan kevään 2009 aikana.

 

Puolustusvoimat tukee SRTL:n toimintaa kouluttamalla liiton puhelinpäivystäjiä sekä rauhanturvaajien koulutustilaisuuksiin osallistuvia henkilöitä. Liitto on laatimassa myös omaa koulutuspakettia toiminnan ylläpitämiseksi. Puolustusvoimat osallistuu myös taloudellisesti puhelimesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen.
Nyt, kun yhteistoiminta on virallisesti vahvistettu, alkaa varsinainen kehitystyö. Uskomme vahvasti vertaistuen merkitykseen varsinkin tilanteissa, jotka saattavat syntyä useita kuukausia operaatiosta kotiutumisen jälkeen. Sopimus asettaa liitolle myös selkeitä haasteita, joista on selvittävä kunnialla toiminnan vapaaehtoisesta luonteesta huolimatta.

 

 

Kuva: Sami Tammisalo, SKJA