Hannu Piispanen pitää pv-yhteistyötä tervetulleena asiana:

“Veteraanitukeen on helpompi soittaa”

 

Rauhanturvaajaliiton “Kotona ja kaukana” -veteraanituen uranuurtajiin kuuluva Hannu Piispanen näkee psykososiaalisen tuen järjestelyjen kehittämiseen tähtäävän puolustusvoimien kanssa tehdyn sopimuksen isona mahdollisuutena. Piispanen korostaa, että sopimus auttaa erityisesti tukea tarvitsevia eli rauhanturvaajia.
– Liiton kannalta kysymys on isosta asiasta sikäli, että sopimus osoittaa meidät varteenotettavaksi yhteistyökumppaniksi myös tällä sektorilla. Missään nimessä en näe asiaa niin, että puolustusvoimat heittäisi vastuun Rauhanturvaajaliitolle, Piispanen miettii.
– Meidän tukihenkilöidemme ei ole tarkoitus ottaa hoitajan roolia, ei etsiä ongelmia, eikä tehdä diagnooseja. Itse sanoisin niin, että me toimimme ennaltaehkäisevänä vertaistukena, jolla on valmiudet välittää laajempaa tukea tarvitsevien asia eteenpäin, hän jatkaa.
Itse neljä missiota läpikäynyt jyväskyläläinen näkee, että rauhanturvaaja, jonka elämä lähtee palveluksen aikana syystä tai toisesta luisuun, soittaa helpommin liiton veteraanitukipuhelimeen kuin esimerkiksi pääesikuntaan tai Porin Prikaatiin.
– Soittajan ei tarvitse selittää meikäläisille, millaista ylipäätään on toimia rauhanturvatehtävässä, Piispanen muistuttaa.

 

Suomen Rauhanturvaajaliiton hallituksessa istuva Hannu Piispanen on ollut mukana Kotona ja kaukana -toiminnassa lähes alusta alkaen. Kuva: Martti Tikka

 

Tukihenkilöitä koulutetaan lisää

Rauhanturvaliitossa oli vielä kuluvan vuosituhannen alussa puolensataa koulutettua tukihenkilöä, mutta tällä hetkellä aktiiveiksi luettavia on enää vajaat parikymmentä. Tilanne tosin on paranemaan päin, sillä Tikkakoskella järjestetään tänä vuonna yhteensä kolme tukikoulutusta MPK:n kursseina.
– Jos saamme toimintaan 40 uutta ihmistä mukaan, niin se riittää, itse kyseisillä kursseilla kouluttajana toimiva Piispanen laskee.
Liiton aktiivit ovat nykyisin mukana myös kansainvälisiin tehtäviin valmistavassa koulutuksessa samoin kuin kotiuttamistilaisuuksissakin. Hannu Piispasen mukaan pyrkimyksenä on ennen kaikkea oman tiedon ja kokemuksen vieminen eteenpäin eli käytännössä juuri se vertaistuki.
– Kotiuttamistilaisuuksissa käydään porukalla läpi palvelusaikaa niin hyvine kuin huonoine puolineen. Palvelusajan kokemuksille halutaan antaa sanat, jotta se ei jäisi möykyksi kenenkään takaraivolle. Tämä on tärkeää erityisesti nuorille miehille, joiden omat selviytymiskeinot paineen alla saattavat ovat rajalliset. Tämä on tosin hyvin yksilöllistä, koska aiemmin koetut kriisit ja ”elämänkolhut” eivät ole iästä kiinni, mutta lisäävät kykyä selvitä kriisitilanteissa.
– Myös Kosovossa palvelleille olisi tärkeä järjestää jossain muodossa oma palautetilaisuus, ehdottaa Piispanen.

Vertaisjuttu lähtee omilta reissuilta

Psykoterapeutin ja psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen saanut Hannu Piispanen lähti itse ensimmäiselle missiolleen vuonna 1988, jolloin suuntana oli Golan. Libanonissa hän palveli 2000–01, Eritreassa 2004 ja Afganistanissa 2005–07.
– Minun vertaisjuttuni lähtee juuri noilta omilta reissuilta ja lisäperspektiivi tulee sitten koulutuksen ja työkokemuksen kautta. Monet kerrat olen itsekin miettinyt, mitä perheestä erossa oleminen merkitsee.
– Omalla kohdallani tilanne on ollut sikäli aina hyvä, että perhe on tukenut joka kerta lähtöäni. Meillä päätös on ollut yhteinen, 15-vuotiaan Aten ja 13-vuotiaaan Emilian isä korostaa.
– Kaikesta huolimatta perhe kärsii aina, hän tietää.
Piispasen kokemuksen mukaan perheellisen rauhanturvaajan on tärkeä hoitaa asiat kotona kuntoon ennen ulkomaille lähtöä. Yhdessä perheen kanssa kannattaa miettiä kaikki mahdollinen esimerkiksi autonrenkaan puhkeamisesta tai pesukoneen hajoamisesta lähtien.
– Kotona olevien tueksi on hyvä rakentaa toimiva lähiverkko, Piispanen esittää.

Uhat iskivät päälle Suomessa

Hannu Piispasen mukaan jokaisella on oma henkilökohtainen siirtymäaikansa normaalielämään sopeutumisessa. Piispanen kertoo, että hänellä itsellään on mennyt jokaisen rauhanturvamission jäljiltä keskimäärin puoli vuotta aikaa tottua Suomen arkeen ja rytmiin. Poikkeuksen muodostaa Afganistan, missä Piispanen vietti kaikkineen yli 16 kuukautta.
– Afganistanin asioiden selvittäminen on vienyt nyt jo yli vuoden, eikä kysymys ole tosiaankaan siitä, että minulla olisi ollut siellä mitään ongelmia. Kabulissa tehtiin töitä, eikä siinä sen kummemmin mietitty riskejä. Varmaan stressi ja uhat iskivät päälle vasta Suomessa.
– Rauhanturvapalvelusprosessi ei lopu kotiutumislennon jälkeen matkalaukun nostamiseen kotosuomessa lentokentän hihnalta, hän korostaa.