Hanoi Rocks esti rauhanturvaamisen

Idols-tuomari Jone Nikula sydämestään isänmaallinen mies

Kaikki meistä tuntevat Idols-tuomarin Jone Nikulan, mutta harvemmat tuntevat kunnolla. Ihan äkkiseltään ei uskoisi sitäkään, että karun kuoren ja pitkän letin alta löytyy sydämestään isänmaallinen mies. Itse Nikula sanoo olevansa hippi, joka diggaa maanpuolustuksesta.

Lieneekö ympäristöllä osuutta asiaan, kun Jone Nikula tulee sovittuun haastatteluun minuutilleen  oikeaan aikaan. Paikka on Porin Prikaatin sotilaskoti.
Mies näyttää äkkiseltään täsmälleen omalta teeveestätutulta itseltään, mutta jotain on pielessä. Nikulan yllä on nimittäin maastopuku mallia 91. Arvomerkit osoittavat, että kantaja on arvoltaan yliluutnantti.
Tässä vaiheessa lukijassa saattaa herätä ajatus, että mediaupseeri, mikä mediaupseeri, mutta Nikula on Huovinrinteellä oikealla asialla eli kutsuttuna kertaajana. Väliviivan luutnantin nappeihinsa hän sai kesäkuun neljäs anno 2008.
– Alkuvuosina tunsin olevani intin vehkeissä kuin joku sarjakuvahahmo, mutta siihen on tottunut. Ei minua haittaa, jos joku varusmies hymyilee selän takana, Nikula vakuuttaa.
– Mikä, ettei kertausharjoituksiin lähtevällä miehellä voisi olla hanurin päälle ulottuva tukka, ovathan tämän päivän 60-vuotiaatkin oikeasti jo rock-sukupolvea, hän jatkaa.
Maaliskuussa 39 vuotta omaan ikämittariinsa saava Nikula puhuu yhteiskunnan aidosta moniarvoistumisesta.
– Ei kirjaakaan tungeta roskikseen pelkkien kansien perusteella.

 

 

 

 

 Vähältä piti, ettei Jone Nikulasta tullut myös rauhanturvaaja. Kuva: Asko Tanhuanpää

 

Panssarintorjuja

Antti Joonas Nikulalle eli tuttavallisemmin vain Jonelle oli pienestä pitäen selvää, että armeijaan pitää mennä. Reservin yliluutnanttina hän sanoo, ettei ole ikinä nähnyt aseellisessa maanpuolustuksessa mitään vikaa.
– Olin kutsuntoihin mennessäni ehtinyt olla jo puolitoista vuotta töissä Radio Cityssä, mutta se ei ajatuksiani muuttanut. Ei sekään, että jouduin Sandiksen tai Suomenlinnan sijaan haistelemaan lounaissuomalaista ilmaa Säkylään eli keskelle ei mitään.
– Ehkä palveluspaikka oli kutsunnoissa mukana olleiden kapiaisten kosto siitä, että tukka oli silloinkin pitkä ja kaulassa vielä joku terroristihuivi, Nikula miettii.
Jone Nikulasta tehtiin 1990–91 panssarintorjuntaohjusmies. Peruskoulutus annettiin Säkylässä, aliupseerikoulu oli Sodankylässä ja RUK:n jälkeen tie toi takaisin Säkylään.
– Ne halusivat meikäläisen jäävän santsariksi Rukkiin, mutta kiitos eversti Olli Nepposen pääsin palaamaan Porin Prikaatiin. Hänen poikansa oli samaan aikaan Haminassa ja käytin tilaisuuden hyväkseni, kun isä-Olli kävi vieraisilla.
RUK:ssa Nikula toimi myös kurssijulkaisu Sohlon päätoimittajana.
– Teimme siitä mitaristisen pahkasian, hän kehaisee.

Ei kuollut vänskänä

Jone Nikula kuvaa varusmiesaikaansa ytimekkäästi “hauskaksi” ja sama adjektiivi istuu myös kertausharjoituksiin, joissa Nikula on käynyt säännöllisesti liki koko 2000-luvun ajan.
– Hetken ehdin jo ajatella, että minusta on tehty joku Supo-file, enkä kelpaa sen takia kertaamaan. Pelkäsin tosissani, että kuolen vänrikkinä.
Nikulan sodanajan tehtävä on Porin Jääkäriprikaatin esikunnassa. MPK:n vapaaehtoisissa harjoituksissa hän on perehtynyt informaatiosodankäynnin saloihin.

Hanoit veivät voiton

Vähältä piti, ettei Jone Nikulasta tullut myös rauhanturvaaja. Mies itse sanoo, että se taisi olla lopulta vain parista päivästä kiinni. Faitteri-statuksen ja siviilielämän väliin tuli lopulta paluuta julkisuuteen tehnyt ilmiö nimeltä Hanoi Rocks.
– Minulla oli vuonna 2002 jo hakupaperitkin himassa ja olin jopa varannut paikan kielikokeeseen. Talvi oli mennyt Broadcastersin  telkkarihommissa ja katsoin olevani valmis lähtemään ulkomaille. Päivää ennen englanninkoetta soi kuitenkin puhelin ja minulle tarjottiin paikkaa Hanoi Rocksin kiertuemanagerina ja tiedottajana.
– Tajusin hetkessä, että rauhaa voidaan turvata ilman meikäläistäkin, mutta Hanoissa oli juuri Nikulan mentävä reikä. Siihen perään tulikin sitten ensimmäinen Idols, eikä freelancer ollutkaan enää vapaa lähtemään. Joka paikkaan ei kerta kaikkiaan ehdi, Nikula huokaa.

Eturivin toimija

Jone Nikula luettelee ison joukon kavereitaan, jotka ovat käyneet vuorollaan maailmanrauhaa turvaamassa tai muuten vaan alhaalta kokemuksia hankkimassa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat muun muassa Mika Virta, Tuomas Muraja (o.s. Kainulainen) ja Ykä Lehtonen, jälkimmäiseen Trio Niskalaukauksen kanssa Kosovossa esiintynyt Timo Rautiainen.
– Minusta on ensiarvoisen tärkeä asia, että Suomi seisoo jatkuvasti rauhanturvaamisen eturivissä. Olemme siellä siitäkin huolimatta, että viime vuosina on pyritty leimallisesti vähän pehmeämpään rooliin. Sikäli valinta on ollut oikea, että se on ollut helpompi myydä kotimaassa poliittisesti.
– Eli me annamme jenkkien ja brittien ampua kovilla ja hoidamme sitten heidän jäljiltään niin haavat kuin kylmälaitteetkin kuntoon. Toisaalta se on paljon konkreettisempaa toimintaa kuin esimerkiksi strategisten ydinaseiden riisuminen.
Jone Nikula ynnää, että rauhanturvatehtävät palvelevat myös Suomen puolustusvoimien tärkeintä tehtävää eli kotimaan puolustusta.
– Rauhanturvatehtävät ovat suomalaisille reserviläisille parasta mahdollista kertausharjoitusta, sillä ne myös skarppaavat ja motivoivat.
– Lisäksi Suomi on pystynyt näyttämään rauhanturvaamisen kautta maailmalle, että meiltä löytyy tarvittaessa kapasiteettia eli niin rahaa kuin ammattitaitoakin. Tämä on tärkeä viesti, jos lähdemme jossain vaiheessa tosissamme neuvottelemaan Naton jäsenyydestä, miettii Nikula.