Viime kesänä ja syksynä suomalaiset rauhanturvaajat Afganistanissa joutuivat sangen usein erilaisten iskujen kohteeksi. Nokialainen Mikko Kurko johti partiota sangen rauhallisessa osassa maata, kunnes ensimmäisen partioauton edessä räjähti 100 kilon räjähdelastissa ollut itsemurhapommittajan auto.  Hyvän koulutuksen saaneena suomalaiset tästäkin selvisivät.

Kotona lähtöä piti pehmittää
Kapteeni Mikko palveli ensimmäisen kerran rauhanturvatehtävissä kymmenen vuotta sitten, kun Kosovoon lähti 900 suomalaista sotilasta. Viime vuoden helmikuussa kapteeni Mikko lähti toiselle komennukselleen, nyt suuntana puoleksi vuodeksi oli Afganistan.

- Perheen kanssa asiaa käsiteltiin pitkään jo ennen reissua. Vaimo ja kaksi lasta tiesivät, että joskus tämä vielä eteen tulee. Silti kotijoukoilla oli pureskeltavaa asian kanssa, mutta yhteisymmärrys kyllä löytyi.

Afganistan on erilainen, mutta mainettaan parempi
Aluetoimiston päällikkönä toimineen Mikon sijoituspaikkana oli Aybakin kaupungissa oleva ISAF:in aluetoimisto. Omakotimaista rakennelmaa asuttivat suomalaisten lisäksi afgaani-vartijat, ruotsalaiset ja puolalaiset. Väkimäärä oli kuitenkin pieni ja hyvin tiivis.

- Tiivis asuminen ja työn tekeminen loivat porukkaan todella hyvän yhteishengen. Samaa ei voi kokea missään muussa ammatissa.  Afganistan on mainettaan parempi, sillä media antaa hieman yksipuolisen kuvan maasta ja tapahtumista.

Vaikka moni asia on erilailla kuin Suomessa tai missään muualla, niin yksi silmään pistävä hienous on väestön yhteisöllisyys. Maassa ei ole toimivia yhteiskuntarakennelmia, joten kaikki pitävät huolen toisistaan.

- Perheestä pidetään huolta ja yhteen hiileen puhalletaan. Suomessa vanhukset tuupataan vanhainkoteihin, mutta Afganistanissa vanhukset pysyvät perheen hoidossa ja heillä on oma, arvostettu asema yhteisössä.  Samalla he antavat oman panoksensa pärjäämisen eteen kykyjensä mukaan. Tästä voisimme ottaa täälläkin oppia.

Kotona aika on pitkä
Ulkomaan palvelus on kotijoukoillekin aina ”kova paikka”. Perheen pitää selviytyä arjen askareista ilman ”lauman johtajaa”. Varsinkin, kun uutiset Afganistanista kertoivat lähinnä aseellisista selkkauksista, niin huoli kotona on suuri. Vaikka rauhanturvaajat lomailevat Suomessakin, niin yhteydenpito on tärkeää, mutta se ei aina ole itsestään selvyys.

- Yhteydet koti-Suomeen pelasivat kyllä hyvin. Lähes päivittäin tekstiviestit ja sähköpostit lentelivät. Aina kun ei ole työtahdista johtuen aikaa soittaa. Yleisin oli vain tekstari kotiin, että ”kunnossa ollaan”.

Itsemurhaisku kohti
Hyvät yhteydenpitovälineet nousivat arvoon arvaamattomaan varsinkin silloin, kun jotain vakavaa tapahtui. Vaarallisin selkkaus sattui juuri palveluksen kalkkiviivoilla, kun itsemurhapommittaja päätti ottaa maalikseen Mikon johtaman partion.  Sopivan ammattitaustan omaavat ja hyvän koulutuksen saaneet rauhanturvaajamme selvisivät iskusta tappioitta. Toimintakuviot oli harjoiteltu jo ennakolta hyvin. Tietynlainen sokkitila kuitenkin tulee jokusia tunteja tapahtumien jälkeen.

- Kova paikka se oli – eihän sitä voi kieltää. Toimintamallit ja koulutus antoivat eväitä toimia oikein ja selviytyä akuutista tilanteesta, mutta kyllä jälkeenpäin sokki iski meihin kaikkiin. Tilanteet purettiin yhdessä pienellä ja isommalla porukalla defusing-keskusteluissa. Itse huomasin sen, että tilanteen ollessa jo ohi, ei pysty ajattelemaan eikä toimimaan järjellisesti. Muutaman päivän jälkeen se menee ohi ja noin viikossa oltiin taas työkunnossa.

Vaikka Mikon ja kumppaneiden alue on maan rauhallisimpia eikä siellä ole esimerkiksi Taleban-liikkeellä juurikaan valtaa tai merkitystä, niin silti isku tapahtui. Lähtökohtaisesti paikalliset suhtautuvat Naton rauhanturvaajiin myötämielisesti ja ystävällisesti. Varsinkin, kun ei ole muita näkemässä.

Kotiinpaluussa on haasteensa
Kotiinpaluu minkä tahansa rauhanturvareissun jälkeen ei aina ole helppoa ja yksinkertaista. Mikko tiesi sen jo aiemman kokemuksensa perusteella. Kotona perhe on oppinut selviytymään arjesta ilman toista osapuolta ja paluu sen elämän keskelle saattaa aiheuttaa näkemyseroja.  Miksi tuo pöytä on tuossa ja miksi lautaset ovat nyt näin? Miten on raha-asiat hoidettu ja pitikö ostaa uudet verhot kun vanhatkin olivat ihan hyvät?

- Teimme perheen kanssa irtioton paluussa arkeen ja suuntasimme keikkani jälkeen heti Turkkiin lomalle. Turkki on sopivasti Suomen ja Afganistanin puolivälissä. Siellä saimme viettää yhteistä aikaa ilman nokialaisia kahleita ja keskustella asia halki. Se oli hyvä sopeutumisvaihe itselle ja perheelle.