• Rauhanturvaajaliiton jäsenlehti
  • Rauhanturvaajaliiton jäsenlehti
  • Rauhanturvaajaliiton jäsenlehti
Uusi aika alkaa

Päätoimittaja Asko TanhuanpääKliseinen sanonta suurista saappaista on tuttu henkilövaihdosten yhteydessä: ”siltä jäi suuret saappaat, pystyyköhän se toinen niitä ikinä täyttämään”.
Ihmiskunnan historia on osoittanut, että kyllä pystyy ja näin tulee käymään myös Rauhanturvaajaliitossa.
Olen saanut tehdä muutaman vuoden läheistä yhteistyötä liiton väistyvän puheenjohtajan Heikki Holman kanssa ja voin varauksetta kehua puheenjohtajaa aikaansaavaksi ja asiansa osaavaksi mieheksi.
Porissa tehtäväänsä valitun uuden puheenjohtajan Paavo Kiljusen kanssa teimme vieläkin läheisempää yhteistyötä reilun puolen vuoden ajan Kosovossa – aikaansaava ja asiansa osaava mies hänkin.
Holma ja Kiljunen ovat molemmat taustaltaan aktiiviupseereita. Työhistoriansa puolesta molemmilla on harvinaisen läheinen suhde Rauhanturvaajaliiton tärkeimpään yhteistyökumppaniin eli puolustusvoimiin. Viimeiset viisi vuotta ovat näyttäneet, että liitto ei ole ollut tuossa yhteistyössä ainakaan hävinnyt osapuoli. Ainakin teoriassa on helpompi tarjota yhteistyön kättä, kun toisella puolella kaikki neuvottelivat ovat joko entisiä työtovereitasi tai jopa alaisiasi.
Holmaa ja Kiljusta yhdistää myös tykkimiestausta, johon voi peilata myös eron heidän toimintatavoissaan. Siinä, missä Holma laukoo täyslaidallisia, panostaa Kiljunen paremminkin täsmätuleen. Osumatarkkuudesta ei kumpaakaan voi moittia.
Olen oppinut tuntemaan Heikki Holman miehenä, jolla ei ole tapana jättää keskeneräisiä projekteja muiden viimeisteltäviksi. Näin on myös Rauhanturvaajaliitossa, jossa Holma voi jättää seuraajalleen symbolisesti tyhjän pöydän. Väistyvä puheenjohtaja ajoi viimeisessä liittokokouksessaan läpi liiton uuden strategian, jonka pohjalta Kiljusen on helppo lähteä toimintaa jatkamaan.
En katso sortuvani neuvostoliittolaiseen henkilönpalvontaan, kun luettelen seuraavassa muutaman niistä asioista, joita Holma vei puheenjohtaja-aikanaan läpi. Ensimmäinen on liiton arvostuksen nousu itsenäisenä ja varteenotettavana maanpuolustusjärjestönä, toinen veteraanituen samoin kuin kotona ja kaukana –projektin tehostaminen, kolmas liiton historiakirjan kokoaminen ja neljäs jäsenyys Maailman Veteraanijärjestössä.
Holman itsensä mukaan tavoitteet on saavutettu, mutta silti ollaan vasta puolitiessä. Porissa kiinni nuijittu uusi strategia vie liiton 60-vuotisjuhliin, mutta jo nyt pitää alkaa suunnata katseita niistä juhlista eteenpäin. Yksi tärkeimmistä haasteista liittyy jäsenkunnan aktivoimiseen ja uusien jäsenten hankkimiseen.
Paavo Kiljunen aloittaa omissa suurissa saappaissaan asenteella, jota voi kehua parhaaksi mahdolliseksi. Kiljunen nimittäin korosti jo puheenjohtajavalinnan jälkeisessä linjapuheessaan ”olevansa omiensa joukossa juuri tässä liitossa”.
PDF Tulosta Sähköposti
 
Laakkonen
sotaveteraanit_468x60