Kaksikymmentä vuotta sitten rauhanturvaamisen suurvalta,  Suomi, oli radikaalisti muuttumassa toisenlaiseksi rauhanturvaajamaaksi. Rauhanturvaaminen oli YK-toimiston, mitä nimeä RTTVA joutui sitkeästi kantamaan,  vähin resurssein johtamaa  ja YK-Koulutuskeskuksen yhtä vähäisin resurssein toteuttamaa ja miesten tekemää rauhanturvaamista YK-lipun alla. Lähi-idässä Suomella oli pataljoonat UNDOFissa Golanilla ja UNIFILissä Libanonissa sekä toistakymmentä tarkkailijaa UNTSOssa.

Harri Holkerin hallituksessa herrat joivat kahvia, mutta hallituksen rouvat olivat toimeliaita, etenkin puolustusministeriksi kesken kauden tullut maamme ensimmäinen naispuolustusministeri Elisabeth Rehn.  Taustatukea tuli varmaan tasa-arvoasioista vastanneelta ministeri Tarja Haloselta. Rehnin kaudella, joka jatkui myös Ahon hallituksen ajan, naisten asema maamme puolustamisessa muuttui. Enää ei riittänyt muistelot pikku Lotista, vaan ryhduttiin valmistelemaan naisten tuloa mukaan maamme aseelliseen puolustamiseen. Ensimmäinen askel oli YK-rauhanturvaamistehtävien avaaminen naisille.

Naisten mukaantuloa oli helppo perustella senaikaisilla rekrytointivaikeuksilla; elettiin vielä hyviä aikoja ennen syvän laman tuloa ja moniin tehtäviin oli vaikea saada ammattitaitoisia  miehiä. Tälläisiä aloja olivat monet lääkintä- ja taloushuollon sekä esikuntien toimistotehtävät. Pitää vielä muistaa, että silloin rotaation pituus oli vain neljä kuukautta ja ajoittain ulkona olevien rauhanturvaajien määrä lähenteli lakimääräistä kattoaan, 2000 rauhanturvaajaa.

Naisten tulo rauhanturvaamistehtäviin oli miesten ajatusmaailmassa yhtä mullistavaa kuin Väinö Linnan Tuntemattoman julkaisu viisikymmentäluvulla. Vilkkaan kansalaiskeskustelun päätti Kari Suomalainen Hesarin pilapiirroksellaan ”Tsiikatkaa jätkät Golanin kukkuloita”.

Halukkaista hakijoista osa kutsuttiin testeihin ja lopulta joukko kutistui joukkueelliseksi koulutettavia sijoitettavaksi vuoden aikana Lähi-Idän pataljooniin.

Jos myllerrys ajatusmaailmassa olikin suuri, se koski vain asenteita. Naisille tarvittiin myös oma ohjeistus käytännön elämää varten operaatiossa, kotimaan ohjeistuksen lisäksi joukkojen komentajat laativat omia ohjeistuksiaan arkielämää varten. Mutta mielikuvitus loppui, kun naisten vaatetusta piti suunnitella; se koostettiin intialaisten lisäksi kombinaatiolla kaikesta Valtion Pukutehtaan valmistamista naisten vaatteista, HKL:n rahastajanlaukku ei onneksi tullut mukaan. Jokainen intin kalsarit nähnyt osaa olla kiitollinen siitä, että alusvaatteet naiset saivat hankkia itse pienen vaaterahan turvin.

Olen onnellinen siitä, että sain olla yksi näistä ensimmäisistä ”Lady Blue Bereteistä”. Se vuosi antoi paljon, se muutti suunnan ja vei loppuelämäni eri raiteille kuin olin kuvitellut. Mutta; olen onnellinen.

Muutaman vuoden jälkeen asenteet olivat pehmenneet ja voitiin  käynnistää myös naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Siihen käytettiin myös rauhanturvaamistehtävissä olleiden ”pioneeri”-naisten kokemuksia.  Uutta oli myös Suomen mukaanmeno NATO-operaatioon,  Bosnia-Hertsegovina sai suomalaiset rauhanturvaajat ja ensimmäiset vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneet naissotilaat. Naisten vapaaehtoinen asepalvelu ja samanlaiset vaatimukset asepalveluksen aikana mahdollistivat naisten mukanaolon luontevuuden ja tekivät siitä arkista.

Makedonian YK-operaatiossa sattuneessa onnettomuudessa joukkomme menettivät ensimmäisen naisrauhanturvaajan.

Naisille rauhanturvaamistehtävät olivat myös ponnahduslautana uusille markkinoille kotiin palattaessa. Moni pystyi hyödyntämään palvelusvuottaan jatko-opiskeluun tai uuteen haasteellisempaan työhön Ulkomaan kokemusta arvostetaan Suomessa erittäin paljon.  Palvelus on sisältänyt paljon erilaista verkottumista kansainvälisillä sektoreilla, jota pystytään hyödyntämään vielä palveluksen päättymisenkin jälkeenkin.  Lady Barettien viime tapaamisessa alkusyksyllä moni meistä Ellun enkeleistä oli löytänyt työnsä kansainvälisistä tehtävistä, moni edennyt etelässä alkaneella uralla huimasti eteenpäin. YK:n lisäksi työtä olivat tarjonneet ETYJ ja EU-missiot sekä kansainväliset yhtiöt.

Suosittelen hakeutumista kansainvälisiin tehtäviin, ei vain naisille vaan kaikille.

Hannele Toivonen

Suomen Rauhanturvaajaliiton I varapuheenjohtaja

1. oppilasjohtaja "Osasto N"